Freyan sillitykset jatkuvat nyt uudessa osoitteessa:

http://sillivilli.blogspot.com/

Lisää silli villityksiä luvassa!

Videopäivitys

Kiirettä pitää, joten laittelen sitten vanhoja videoita, jotka sain viimeinkin ladattua youtuubiin katseltaviksi. Jostain syystä bloggeri ei tykkää ladata suoraan näitä videoita, eli klikkailkaa linkkejä.

Freya ja pakastemansikka: Freyan ensimmäinen pakastemansikka. Ensin vedettiin rallia olohuoneessa mansikan perässä, kun se liukui aika kivasti muovimatolla. Sen jälkeen rauhoituttiin eteiseen pötköttelemään ja ihmettelemään saalista, joka ei ilmeisesti ollut vieläkään asettunut. Noh, onneksi koiraa ei oo hankala viihdyttää.

Univarpaat: Sattuipa kännykän kamera olemaan oikeaan aikaan päällä ja sain videoitua Freyan univarpaat.

Vauvaunia - Part 1: Freyan hieman vauhdikkaampia vauvaunia. Missähän lie sitä mennään taas tuolla vauhdilla...

Vauvaunia - Part 2: Ja sitten vähän rauhallisempaa vauvaunta, ei sitä tarvi olla koko ajan menossa, vaan välissä voi jopa nukkua rauhassa.

-Jaana

Ihana koti

Freya on alkanut osoittaa mörköiän selviä merkkejä, mutta epäselvempinä merkkeinä on havaittavissa kasvanut rakkaus kotia kohtaan. Tässä pari kuvaa mistä voi havaita ainakin jonkinsortin kodin riemua.

Kotona olosta huolimattakin välistä pitää olla terävänä

Ja terävänä olon jälkeen pitää huolehtia riittävästä levosta

Voihan silli

Aikaa on taas vierähtänyt viime päivityksestä ja vähän kaikkea onkin kerinny tapahtua. Freya tuntuu kasvavan jo silmissä, mutta sitäpä ei saatukkaan taulukkoon ku mittailut unohtuivat muiden puuhien ohessa. Hampaat ovat tippuneet hyvää vauhtia kanssa sen jälkeen kun alakulmikset käytiin poistattamassa.

Irvistys

Freya on saanut nyt maistella vähän kaikkea mitä ollaan milloinkin keksitty. Ruuan mukana pyritään antamaan joka kerta jotain lihaa, yleisimmin joko oskarin pakastepalleroita tai sitten raakaa jauhelihaa. Nyt ollaan sitten kokeiltu miltä lihaisat rustopalat maistuu, ja nehän maistuu! Tälläisistä herkuistahan kuuluu kiittää, ja niinhän Freya tekikin. Onnenhönkäyksiä sateli koko illan ja seuraavan aamun, ja seuraavassa kauppalistassa oli toiveena dentastixit.

Herkkujen jälkeen on helppo hym... hönkiä

Rustopalojen syönti on vain hieman sotkuista puuhaa, ainakin jos syönti on samaa tyyliä kuin Freyalla. Eli paitsi parta myös jalat ja korvatkin olivat verentahmaiset. Eiku siis pesulle, ja samalla pestiin myös neidin rasvatukka.

Märkä rimpula

Hetken aikaa Freya oli ihanan pehmoinen ja puhtoinen... Mutta pentukoiran puhtaus ei pysy kauaa, Freyan etutukka rasvoittuu kuin pahaisella teinillä. Ainakin sitä on helppo muokata, kun sattuu olemaan tylsää.

Töyhtö

Elvis-fleda

Pompuloita

Freyan kanssa ollaan käyty pentukurssilla harjoittelemassa. Noh, eipäs siitä vielä ihan mitään tule. Luoksetulo toimii kaikista parhaiten, kun joku toinen huutelee toisella nimellä omaa koiraansa. Ja kouluttaja ei voinut koko kurssin aikana olla hetkeä pidempää meidän luona, koska Freya innostuu liikaa korkealta puhuvista ihmisistä. Kyllähän kotona Freya osaa istua ja mennä maahan ja pysyä siellä hetken aikaan, mutta sitäpä ei taidettu koskaan päästä näyttämään kunnolla ohjaajalle, noh sentää Freyalla oli hauskaa, hih. Tässäpä sitä odotellaan että ne kaksi pientä aivosolua selviäsi solmustaan ja alkaisivat jakaantua, niin tuloksia voisi näkyä siinä kolmen vuoden päästä :) Jatkamme siis kotona temppujen treenailua, tällä hetkellä opettelemme peukun näyttämistä :o)

Muumit taitavat olla vieläkin pakosalla...

Niin ja sormien opettelua harjoitellaan ihan siksi, että saisimme purettua edes osan duracellpupun energiasta. Aivojumpasta ja lenkkeilystä huolimatta, aina silloin tällöin Freyasta kuoriutuu esille iltasilli (meijän oma sanaväännös iltavillistä). Iltasilli hyppylaukkaa olohuoneesta eteiseen ja takaisin, hyökkäilee välistä lelujen kimppuun ja koittaa saada eri keinoilla meitä laiskimuksia leikkimään. Iltasilli on nyttemmin siirtynyt pidentyneiden yöunien ansiosta aamuun, eli voimme siis nauttia tiikerikoirapainista illalla JA aamulla. Toivottavasti naapuritkin tykkäävät Freyan loikkashow'sta :)

Tyttö ja Ikea-tiikeri

Ja loppuun vielä kännykkäkameralla kuvattu parin minuutin mittainen pätkä Freyasta ja Ensimmäisestä Porkkanasta.

Ja koska Freyalla ei ole omaa almanakkaa, mitä se osaisi lukia, joten sille joka päivä on ystävänpäivä ja Freya lähettää kovasti pusuja kaikille!

Hammaskeiju

Hampaiden vaihto aloitettiin vauhdikkaasti eläinlääkirin poistaessa menneellä viikolla Freyalta alakulmahampaat. Ryökäleet kasvoi liian suoraan ja alkoivat painaa reikiä kitalakeen. Kaikki meni onneksi hyvin nukutuksesta huolimatta ja reilut lääkkeet piti pienen tallustajan ihan tokkurassa. Valilettavasti lääkkeiden vaikutus loppui illanpäälle ja koko päivän nukkuneena nukkumaanmennessä energiaa oli kuin pienessä voimalassa :P

Pentukoulussa Freya pääsi koettamaan erillaisia "älyleluja" ja sieltä löytyikin pari hankintalistalle lisättävää lelua. Pallot joista tippuu nameja ei ihme kyllä kiinnostanut läheskään yhtä paljon kuin paikalla olleet muut ihmiset (koirille viis väliä kun paikalla on paljon ihanempia ihmisiä). Vähän vaativimmissakaan leluissa ei Freyalla kauaa kestänyt huomata pelin idea. Vaikkakin välistä piti kokeilla väärinpäin oleviin laatikoihin toimivaa koko höskä ympäri ideaa.

Minna kävi myös kyläilemässä ja otti kasan mainioita kuvia. Tässä vähän maistiaisia lentävästä hirmusta ja seuraavan linkin takaa löytyy lisää otoksia.


Linkki lisäkuviin

Aika rientää

Huhhuh, kun on aika lentänyt ja blogin päivittely on jäänyt vähän sivummalle. Koulut on alkanut molemmilla, joten päivät on aika täynnä kouluhommia, pelailua ja Freyaa. Vielä pitäs nukkua jossain välissä, mutta onneksi on kahvia :)

Freya on kasvanut kovasti, korkeuskasvu on nyt hidastunut, mutta silti tuntuu että neiti kasvaa silmissä.

päivä	paino (kg)	korkeus (cm)
21.11.	4,6	27
28.11.	5,3	29
5.12.	5,7	31
13.12.	6,5	33
21.12.	7	36
26.12.	7,9	36
9.1.	8,9	36
17.1.	9,5	38

(Tulipa kummasti tuo taulukko... Noh, ainakin näkyy nyt)

Karva alkaa olemaan jo niin pitkää, että piti ostaa pinnejä ja pompuloita. Mutta eihän ne rasavillin päässä kovin kauaa pysy, suussa ne on paljon kivempia neidin mielestä. Onneksi kaupasta saa uusia.

Uusivuosi oli ja meni ihan mukavasti. Vähän meinasi isoimmat paukaukset säikäyttää, mutta naapurin poikien papatteja ois voinu mennä katselemaan lähempääkin ja hangen päältä piti vähän tuumailla mistä ääniä kuuluu. Illalla käytiin kuuden aikaan pihalla ja sitten 2 aikaan yöllä, sisällä oltiin pahimmat paukut, ettei jää huonoja kokemuksia uudesta vuodesta sitten.

Viime viikolla aloitettiin pentukoulukin. Toiset koirat ei villinnyttäneet neitiä niinkään paljon, kuin toiset ihmiset. Kaikki meni hyvin aina siihen asti, kun ohjaaja tuli viereen katselemaan... Noh mieluummin liian ihmisrakas kuin arka, mutta tässä on paljon harjoittelemista, ettei koira menisi joka kerta ihmisiä nähdessään aivan sekaisin. Luoksetulo meni hieman mönkään, kun lattialta löyty namejakin parempaa syötävää, nimittäin nukkapallot. Pitänee keräillä nurkista ens kerraksi sitten villakoirat mukaan. Tai sitten pikkukiviä pihalta. Freyan ruokavalio on kotonakin hieman erikoinen, palvikinkun sijasta neiti popsii mieluummin valkosipulin kuoria ja pussinsulkijoita. Parhaimmat lelutkin ovat tyhjiä muovirasioita, vaikka tarjolla on oikeita koiranleluja ja puruluita.

Mutta sitten hieman kuviakin pienestä pölypallerosta.

Mitähän siellä menikään?

Lumiuinnin jälkeen

Korppikotkan alku vaanii saalista

Vähän maisteltiin jogurttia pitkin partaa

Harmi kun ei ole koko ajan kameraa kourassa, on ollut muutamia hauskoja hetkiä, jotka ois tahtonut ikuistaa, mutta ne kestää sen pari sekunttia maksimissaan. Ajanhidastin ois ihan näppärä, tai sitten kamera, joka pysyisi hieman vilkkaamman pennun perässä.

Joulun taikaa

Joulu tuli ja meni semmoisella vauhdilla, että hätinä kerkesi huomaamaan. Freyan ensimmäinen joulu oli lahjojen ja ruuan täyttämä juhla. Huolimatta kaikista mukavista leluista ja namuista, tuntuu silti, että Freyan mieluisin lahja on ollut nuo lahjapaperit. Tainnut sisäistää hyvin tuon "ajatus se on tärkeintä" ideologian.

Jouluaattona Freya jäi Jaanan vanhempien luokse yökylään ja kuulemma ilta oli mennyt mukavasti Roosan kanssa leikkiessä (=Roosaa kiusatessa). Roosa siis on 7v Labradorinnoutaja, joka ei Freyalle sano mitään muulloin kuin ruokaansa vartioidessa. Onneksi nyt jo vähän näkyy merkkejä, että Freya alkaa rauhoittumaan toisten koirien läsnäollessa.

Joulun jälkeiset aamut on mennyt vähän pitkiksi niin meillä, kuin koirallakin. Alla kuva innokkaasta aamukävelylle lähtijästä. (Näyttää yhtä pirteältä entä kävelyttäjä.) Koitamme seuraavaan päivitykseen saada vähän joulukuvia.


Joulun jälkeinen punnitus ja mittaus antoi 7,9kg ja 36cm. Korkeus ei ole tämän mittauksen mukaan lisääntynyt, mutta todellisuus voi olla toinen mittausvirheen ollessa +-2cm.