Aika rientää

Huhhuh, kun on aika lentänyt ja blogin päivittely on jäänyt vähän sivummalle. Koulut on alkanut molemmilla, joten päivät on aika täynnä kouluhommia, pelailua ja Freyaa. Vielä pitäs nukkua jossain välissä, mutta onneksi on kahvia :)

Freya on kasvanut kovasti, korkeuskasvu on nyt hidastunut, mutta silti tuntuu että neiti kasvaa silmissä.

päivä	paino (kg)	korkeus (cm)
21.11.	4,6	27
28.11.	5,3	29
5.12.	5,7	31
13.12.	6,5	33
21.12.	7	36
26.12.	7,9	36
9.1.	8,9	36
17.1.	9,5	38

(Tulipa kummasti tuo taulukko... Noh, ainakin näkyy nyt)

Karva alkaa olemaan jo niin pitkää, että piti ostaa pinnejä ja pompuloita. Mutta eihän ne rasavillin päässä kovin kauaa pysy, suussa ne on paljon kivempia neidin mielestä. Onneksi kaupasta saa uusia.

Uusivuosi oli ja meni ihan mukavasti. Vähän meinasi isoimmat paukaukset säikäyttää, mutta naapurin poikien papatteja ois voinu mennä katselemaan lähempääkin ja hangen päältä piti vähän tuumailla mistä ääniä kuuluu. Illalla käytiin kuuden aikaan pihalla ja sitten 2 aikaan yöllä, sisällä oltiin pahimmat paukut, ettei jää huonoja kokemuksia uudesta vuodesta sitten.

Viime viikolla aloitettiin pentukoulukin. Toiset koirat ei villinnyttäneet neitiä niinkään paljon, kuin toiset ihmiset. Kaikki meni hyvin aina siihen asti, kun ohjaaja tuli viereen katselemaan... Noh mieluummin liian ihmisrakas kuin arka, mutta tässä on paljon harjoittelemista, ettei koira menisi joka kerta ihmisiä nähdessään aivan sekaisin. Luoksetulo meni hieman mönkään, kun lattialta löyty namejakin parempaa syötävää, nimittäin nukkapallot. Pitänee keräillä nurkista ens kerraksi sitten villakoirat mukaan. Tai sitten pikkukiviä pihalta. Freyan ruokavalio on kotonakin hieman erikoinen, palvikinkun sijasta neiti popsii mieluummin valkosipulin kuoria ja pussinsulkijoita. Parhaimmat lelutkin ovat tyhjiä muovirasioita, vaikka tarjolla on oikeita koiranleluja ja puruluita.

Mutta sitten hieman kuviakin pienestä pölypallerosta.

Mitähän siellä menikään?

Lumiuinnin jälkeen

Korppikotkan alku vaanii saalista

Vähän maisteltiin jogurttia pitkin partaa

Harmi kun ei ole koko ajan kameraa kourassa, on ollut muutamia hauskoja hetkiä, jotka ois tahtonut ikuistaa, mutta ne kestää sen pari sekunttia maksimissaan. Ajanhidastin ois ihan näppärä, tai sitten kamera, joka pysyisi hieman vilkkaamman pennun perässä.