Voihan silli

Aikaa on taas vierähtänyt viime päivityksestä ja vähän kaikkea onkin kerinny tapahtua. Freya tuntuu kasvavan jo silmissä, mutta sitäpä ei saatukkaan taulukkoon ku mittailut unohtuivat muiden puuhien ohessa. Hampaat ovat tippuneet hyvää vauhtia kanssa sen jälkeen kun alakulmikset käytiin poistattamassa.

Irvistys

Freya on saanut nyt maistella vähän kaikkea mitä ollaan milloinkin keksitty. Ruuan mukana pyritään antamaan joka kerta jotain lihaa, yleisimmin joko oskarin pakastepalleroita tai sitten raakaa jauhelihaa. Nyt ollaan sitten kokeiltu miltä lihaisat rustopalat maistuu, ja nehän maistuu! Tälläisistä herkuistahan kuuluu kiittää, ja niinhän Freya tekikin. Onnenhönkäyksiä sateli koko illan ja seuraavan aamun, ja seuraavassa kauppalistassa oli toiveena dentastixit.

Herkkujen jälkeen on helppo hym... hönkiä

Rustopalojen syönti on vain hieman sotkuista puuhaa, ainakin jos syönti on samaa tyyliä kuin Freyalla. Eli paitsi parta myös jalat ja korvatkin olivat verentahmaiset. Eiku siis pesulle, ja samalla pestiin myös neidin rasvatukka.

Märkä rimpula

Hetken aikaa Freya oli ihanan pehmoinen ja puhtoinen... Mutta pentukoiran puhtaus ei pysy kauaa, Freyan etutukka rasvoittuu kuin pahaisella teinillä. Ainakin sitä on helppo muokata, kun sattuu olemaan tylsää.

Töyhtö

Elvis-fleda

Pompuloita

Freyan kanssa ollaan käyty pentukurssilla harjoittelemassa. Noh, eipäs siitä vielä ihan mitään tule. Luoksetulo toimii kaikista parhaiten, kun joku toinen huutelee toisella nimellä omaa koiraansa. Ja kouluttaja ei voinut koko kurssin aikana olla hetkeä pidempää meidän luona, koska Freya innostuu liikaa korkealta puhuvista ihmisistä. Kyllähän kotona Freya osaa istua ja mennä maahan ja pysyä siellä hetken aikaan, mutta sitäpä ei taidettu koskaan päästä näyttämään kunnolla ohjaajalle, noh sentää Freyalla oli hauskaa, hih. Tässäpä sitä odotellaan että ne kaksi pientä aivosolua selviäsi solmustaan ja alkaisivat jakaantua, niin tuloksia voisi näkyä siinä kolmen vuoden päästä :) Jatkamme siis kotona temppujen treenailua, tällä hetkellä opettelemme peukun näyttämistä :o)

Muumit taitavat olla vieläkin pakosalla...

Niin ja sormien opettelua harjoitellaan ihan siksi, että saisimme purettua edes osan duracellpupun energiasta. Aivojumpasta ja lenkkeilystä huolimatta, aina silloin tällöin Freyasta kuoriutuu esille iltasilli (meijän oma sanaväännös iltavillistä). Iltasilli hyppylaukkaa olohuoneesta eteiseen ja takaisin, hyökkäilee välistä lelujen kimppuun ja koittaa saada eri keinoilla meitä laiskimuksia leikkimään. Iltasilli on nyttemmin siirtynyt pidentyneiden yöunien ansiosta aamuun, eli voimme siis nauttia tiikerikoirapainista illalla JA aamulla. Toivottavasti naapuritkin tykkäävät Freyan loikkashow'sta :)

Tyttö ja Ikea-tiikeri

Ja loppuun vielä kännykkäkameralla kuvattu parin minuutin mittainen pätkä Freyasta ja Ensimmäisestä Porkkanasta.

Ja koska Freyalla ei ole omaa almanakkaa, mitä se osaisi lukia, joten sille joka päivä on ystävänpäivä ja Freya lähettää kovasti pusuja kaikille!